27h valveilla ja (melkein) pelkkää pokeria

Torstai aamuna heti aamiaisen ja makoisten viiden tunnin yöunien jälkeen erehdyin hotellimme kasinon $50 binin sittariin. Pöytään oli saatu houkuteltua yhdeksän desperaadoa. Vaikka stäkki olikin alussa M40 kokoinen, ei vartin tasot olleet mitkään erityisen taitopeliä suosivat. Mikä tietysti näkyi käsissä ja mitä ihmeellisimmissä tuloksissa. No lopulta putosin neljäntenä tajutakseni selvästi sen, että käteispeleissä taitoedge pääsee paremmin oikeuksiin.

No niinpä sitten kovana jätkänä suunnistin tien toiselle puolelle Circus Circusiin ja siellä $3/$6 limiittipöytään. Ostin sisään $100 joka oli tunnin kuluttua mennyt. En saanut mistään pelaajista ja hyvin harvoista käsitystä, että missä mennään. Ja niinpä opin, että passiiviseen 10 hengen limppaus ja call down -pöytään ei kannata mennä.

Joten sitten lähdin Wynniin, viiden tähden erittäin kalliiseen hotellikasinoon. Siellä kun pitäisi olla paistikkaita rikkaita syytämässä rahaa pöytiin. Pokerihuone olikin varsin hyvän kokoinen, n. 30 pöytää ja actionia löytyi moneen lähtöön. Meinasin mainita, että joka lähtöön mutta se olisi ollut rankasti liioiteltua. No limit hold'emia löytyi ainakin 1/3, 2/5, 5/10, 10/20 tasoilla, fixed limit hold'emia 4/8, 8/16, 15/30 tasoilla, pari mixed pöytää 4/8 ja 10/20. Menin ilmoittautumaan pienimpään fixed-pöytään, mutta siinä oli kovasti jonoa ja vastaanottohenkilö, varsin hehkeä sellainen, sai minut suostuteltua melko helposti menemään odotteluajaksi 8/16 fixed pöytään. Vähitellen pöytä lähti käyntiin ja siinä oli juuri halutun kaltaisia rikkaita vaimokkeita pelaamassa jopa 3 kpl parhaimmillaan. Olivat tosin niin kiireisiä, että jossain piti rampata koko ajan eikä rahan keräys heiltä ollut tehokkainta mahdollista.

No kyllähän 8/16 fixed tietty hiukan jännitti suuruuden takia, mutta tiukalla pelillä oli tarkoitus lähteä vetämään. Edelleen pre-flopissa harjoitettiin limppausta, mutta korotuksen mahdollisuudesta oltiin kuitenkin kerrottu osalle pelaajista, mikä oli tietysti hyvä. Pelaajat tajusivat, että korottajalla on yleensä kovempi käsi, eikä kaikki aina lähteneet mukaan, niinpä potteja sai huppiin ainakin joskus.

Tulostenkin kannalta peli lähti hyvin käyntiin, tunnin parin pelin jälkeen olin n. 300$ ylhäällä (olin ostanut pöytään 200$:lla) mutta sitten iski aika kylmä kausi. Sain paljon toiseksi parhaita käsiä, kuten flopattuja kärkipareja top kickerilla vain havaitakseni riverillä, että vihu oli flopannut rattaa siihen samaan kärkeen kiinni. No tämähän tulee tietysti kalliiksi, kuten 3-way potin KK (mä) vs. QQ vs. JJ potin meneminen riverillä Q:lle. Niinpä stäkki kuihtui pahimmillaan viisi kymppiä miinukselle.

Uskolla omaan peliin ja parilla potilla homma lähti taas rullaamaan ja neljän tunnin session kruunasi kivasti UTG:sta A8:lla raise, pari koolaaja, floppi 8 ja pari blankkoa värin vedolla, turn A, river A ja väri myös. Yksi kolmas pelaaja oli puolestani puskenut koko matkan, mutta riverillä piti sain vielä valuet väriltä. Lopulta kuittasin neljän tunnin aherruksesta plussaa 475$.

Parin tunnin safkatauon jälkeen menin uudestaan samaan paikkaan ja pienen aggroilun ja edellisen session hyvän egobuustin seurauksena sain parissa tunnissa donkattua 85$ 4/8 ja 8/16 pöytiin. Sitten koittikin mixed pöytä.

Ja se olikin kokemus. Pöydässä pelattin A-5 triple drawta, 2-7 triple drawta, badugia, omaha hi/lo:ta ja crazy pineapplea 4/8 fixedinä aina vuorotellen yksi orbitti. Osalla pelaajista oli aivan sumeita stäkkejä pöydässä, 500 - 1000 tuntumassa monella mikä oli 1$ chippeinä aikamoiset vuoret. Vasemmalla puolellani istui jopa WSOP:n stud hi/lo:n 1998 voittanut Tommy, jonka ranneketta pääsi hiplaamaan. Hän viihtyi pöydässä muutaman tunnin ja pelasi erittäin tiukkaa. Varsinkin myöhemmin yöstä kaikki pelaajat oli 20-30 vuotiaita Vegasilaisia, ei ammattilaisia, mutta kohtuullisen vakavia harrastajia ja tunsivat hyvin toisensa. Osa pelasi erittäin aggressiivisesti, betsaten 80% poteista aina, jos se vain tuli heille checkattuna tai limpattuna. Varsinkin kun pari tämmöistä kaveria istui vierekkäin, niin jossain käsissä vaan tyydyttiin siirtämään 20 chipin pino (1 bet ja 4 raisea cappiin) suoraan keskelle ja jatkamaan peliä sitten siitä. Parhaimmillaan ennen ensimmäistä vaihtoa tms. ennen potissa oli 120$.

Oli kuitenkin mukava huomata, että tasoeroa ei oikeastaan ollut. Porukka oli about saman tasoista kuin mitä Kannaksen, lumiliigan ja Hyvinkään peleissä on tullut eteen. Kukaan ei tosin ollut mikään superpaisti, vaan kaikki pelasivat suhteellisen hyvin. Viihdyinkin pöydässä jopa 7,5 h ollen parhaimmillaan 265$ ylhäällä. Sitten readasin boardin väärin (istuin pöydän päädyssä mistä kortteja joutui vähän liikaa tiirailemaan) ja muckkasin 200$ potissa voittokäden, fiilis jotenkin karkasi ja stäkki kuihtui parissa tunnissa alkutilanteeseen. Vihdoin puoli kuuden aikaan nousin pöydästä ja kuittasin listaan 28$ tappion.

Siitä sitten vähän aamiaista Venetianissa ja 1/2 no limit pöytään. Ensimmäiseen sellaiseen koko reissulla. Ostin sisään minimin 100$ ja ihmettelin taas, että miksi peli on passiivista. Yli puolet pre-flopeista vaan limpattiin ja sitten ihmeteltiin. En tuntenut oloani oikein kotoisaksi pöydässä, joten 2,5 tunnin pelin jälkeen voittoa tuli huimat 15$. Pelin kummallisuudesta kertoo mm. käsi, jossa oli useampi limppaaja, SB reissaa muistaakseni 12$ ja CO:ta lukuunottamatta kaikki kippaa. Floppi on Q85 (noin suunnilleen) värinvedolla, se menee check check. Turn tuo pöytään värin, check chekc taas. Riverillä neljäs värikortti pöytään ja taas check check. Ja kuten lukijat jo osaavat odottaa, piilokorteista paljastui varsinaisia pommeja. SB näytti AJs, joka oli osunut siihen väriin turnilla ja CO näytti akkaparin, eli hän oli flopannut kärkisetin. Hyvä pojat! Ota tuommoisesta pöydässä sitten riidejä jengistä.

Pelitunteja oli takana jo melkolailla (16,5 jos laskin oikein, valvottuja tunteja n. 27) ja aika palata hotelliin ottamaan hiukan unta palloon, jotta myöhemin jaksaa viedä Wynnissä tätien rahat taas. Mixediin ei pidä harhautua, koska edge ei ole riittävän iso. Bellagio saa vielä tältä päivältä odottaa, mutta sinnekin olen menossa.