Kun oikealla oleva pelaaja osti toista 30 euron rebuytä ensimmäisen tason aikana, mietin olenkohan sittenkään oikeassa seurassa. Tokihan potti Omahassa nappulat siirtyvät keskelle melko herkästi, varsinkin rebuy-turnauksessa, niin silti hiukan ihmettelin menoa. Tai sitten panokset olivat oman comfort-alueeni ulkopuolella. Niin kuin olivatkin, koska olin ajatellut, että selviän yhdellä buy-inillä.
Nappulat jatkoivat siirtyilyä keskelle, mutta varsin heikoilla käsillä. Yhtään perinteistä, toisella top set ja toisella värin ja suoran vedot, ei nähty. Itseasiassa, en muista nähneeni illan aikana yhtään top settiä.
Tuon ensimmäisen tason jälkeen reipas meno jatkui. Yksi kaveri osti 90 minuutin unlimited rebuyn aikana kuudesti itsensä takaisin peliin. Yhdessä vaiheessa kolmella perättäisellä kädellä. 90 euroa kolmesta kädestä, melko kallista.
Tämähän tietysti takasi varsin maukkaan palkintopotin, kun sinne kertyi yhteensä 17 kpl 30 euron sisäänostoja.
Oma pelini oli muihin verrattuna lähinnä weak-tightia, koska en sen suuremmin halunnut käyttää pelaamiseen enempää rahaa. Sain kuitenkin tuplattua stäkkini toisella tasolla varsin heppoisella kädellä, nutsi värinveto vastaan vihun päästä auki oleva suoranveto.
Rebuy-ajan loputtua kaikki kiristivät peliään. Ensimmäisenä lähtijän tuolilla näytti olevan minä, kun stäkkini putosi 50-100 blindeillä 45:een. Siihen tietysti jouduttiin, kun siirsin pelimerkit keskelle AA44:lla (yksi suited) ja kaveri maksoi haravalla, joka oli 61%-39% alakynnessä. Ja veti siihen n. 9 kortin suoran. No eipä hätää, yhdelläkin pelimerkillä ollaan mukana.
Ja kun mulla oli niitä viisi, tulisi pelini olemaan yhtä surffausta auringonlaskuun.
Tai sitten ei. Blindeihin oli kolme kättä, joten pari all-iniä pitäisi voittaa. Ensimmäisessä all-inissä triplasin 135:een ja toisessa quadruplasin 540 merkkiin. LOL donkaments! Sain vielä hiukan myöhemmin vähän yli tuplattua stäkin, mutta silläkään ei pitkälle pötkitty. Pari kaveria putosi, mutta pöydässä oli vain liikaa chippejä kaikkien rebuyden ansiosta ja blindit olivat liian suuret järkevään pelaamiseen. Toisaalta Omahassa stäkkien pitää olla vuorimaisia, jotta järkevää pelaamista syntyy.
Odottelin jotain semihyvää kättä, edes keskikokoista paria tai jonkinlaista run downia. Hyvä tuuri jatkui ja pääsin lopulta pre-flopissa all-iniin AAJ7:lla, laatu kädellä siis, joka oli n. 67%-33% suosikki. Noh, ässät eivät olleet pitämässä ja sijoituin viidenneksi. Ei rahaa.
Ja se kuusi rebuy:tä tehnyt kaveri sijoittui toiseksi, mutta jäi silti 60 euroa tappiolle.
28.2.07
27.2.07
Isompaa turnausta kasinolla
Istuin Helsingin Grand Casinon pokerihuoneen pöytään ensimmäisenä. Vähitellen muut turnauspelaajat löysivät paikkansa. Pari jutteli keskenään ja toinen heistä kysyi jakajalta, onko täyskäden korteilla väliä. Jakaja vastasi, että se, kummalla on isommat kolmoset ja jos ne ovat samat, niin se kummalla on isompi pari, voittaa.
Olin hiukan epäileväinen.
Kun ensimmäistä kättä pelattiin ja iso blindi oli kippaamassa korttejaan pre-flopissa, vaikka pottia ei ollut korotettu, olin varma.
Minulla ei ole mitään hätää.
Ainut este minun ja finaalipöydän välillä oli kasinon jokseenkin haastavaksi rakennettu turnausstruktuuri. Alkustäkki oli 300 pistettä ja blindit 10/20. Kun pöydässä oli tottumattomia pelaajia, oli peli todella hidasta. Yhdessä 20 minuutin tasossa ehdittiin pelata juuri yksi kierros. Tuon yhden kierroksen aikana sainkin päivän parhaan käteni, jätkäparin, jolla sain blindit. Peli oli, kuten rakenteesta arvaa, laiskaa. Kahden ensimmäisen tason aikana pre-flopissa vain yksi muu pelaaja korotti.
No, sitten hätä koitti, hävisin yhdessä kädessä 40% stäkistä (toki omaan virheeseen pelata KJs ylipäätään) ja lopuilla merkeillä ei sitten tehtykään enää mitään muuta kuin toivottu kolikon heiton voittoa. Sitä ei käynyt ja olin ulkona tunnin pelin jälkeen noin sijalla 18/29.
Helsingin kasino ottaa tuollaisista yksityisturnauksista sikamaisen raken. Osallistumismaksu oli 70 euroa josta kasinolle jäi 25 ja voittopottiin 45. Näyttää siltä, että helmikuun livepelit painuvat pakkaselle tämän yhden turnauksen takia. Nettipeleissä aurinko paistaa sitten hiukan voimakkaammin, mutta siitä tarkemmin kun koko helmikuu on paketissa.
Olin hiukan epäileväinen.
Kun ensimmäistä kättä pelattiin ja iso blindi oli kippaamassa korttejaan pre-flopissa, vaikka pottia ei ollut korotettu, olin varma.
Minulla ei ole mitään hätää.
Ainut este minun ja finaalipöydän välillä oli kasinon jokseenkin haastavaksi rakennettu turnausstruktuuri. Alkustäkki oli 300 pistettä ja blindit 10/20. Kun pöydässä oli tottumattomia pelaajia, oli peli todella hidasta. Yhdessä 20 minuutin tasossa ehdittiin pelata juuri yksi kierros. Tuon yhden kierroksen aikana sainkin päivän parhaan käteni, jätkäparin, jolla sain blindit. Peli oli, kuten rakenteesta arvaa, laiskaa. Kahden ensimmäisen tason aikana pre-flopissa vain yksi muu pelaaja korotti.
No, sitten hätä koitti, hävisin yhdessä kädessä 40% stäkistä (toki omaan virheeseen pelata KJs ylipäätään) ja lopuilla merkeillä ei sitten tehtykään enää mitään muuta kuin toivottu kolikon heiton voittoa. Sitä ei käynyt ja olin ulkona tunnin pelin jälkeen noin sijalla 18/29.
Helsingin kasino ottaa tuollaisista yksityisturnauksista sikamaisen raken. Osallistumismaksu oli 70 euroa josta kasinolle jäi 25 ja voittopottiin 45. Näyttää siltä, että helmikuun livepelit painuvat pakkaselle tämän yhden turnauksen takia. Nettipeleissä aurinko paistaa sitten hiukan voimakkaammin, mutta siitä tarkemmin kun koko helmikuu on paketissa.
15.2.07
Älä anna fixed limittiä aloittelijalle
Olen viime päivinä pelannut reilut tuhat kättä $0,25/$0,50 fixed limittiä netissä. Kahta, kolmea ja neljää pöytää kerrallaan. Tulokset ovat hyviä, BB/100 kättä (=kuinka monta isoa betsiä ($0,5) olen voittanut per 100 pelattua kättä) on 9,7, eli todella korkea. Kovemmilla tasoilla tuon voi olettaa putoavan yhden kahden tienoille. Otos on vielä kovin mitätön, mutta rohkaiseva.
Näillä opeilla suunnistin sitten eilisillan mixed-peleihin ja valitsin fixedin useimmiten valintavuoron ollessa kohdallani. Huvittava käsi sattui kun meitä oli enää neljä pelaamassa. Olin pienessä blindissä ja sekä UTG että button kippasi. Käsikorteiksi paljastui A5 herttaa. Nostamisen arvoinen käsi tuolla paikalla, mutta limppasin vain mukaan ja iso blindi tsekkasi oman kätensä.
Floppi oli kolme herttaa, 4, 6 ja 9 muistaakseni. Olin flopannut nutsivärin ja nyt ongelmana oli saada siitä maksimaalisesti rahaa etupositiosta. Päätin tsekata. Onneksi, koska iso blindi löi. Esitin tuskastunutta, mutta hillitysti jottei menisi ylinäyttelemisen puolelle. Koolasin hitaasti. Turni oli joku keskikokoinen ruutu (7, 8 tai 10) ja tsekkasin mietteliään oloisena jälleen. Iso blindi löi innokkaasti, aivan loistavaa. Koolasin jälleen hitaasti ja hillityn tuskailevan oloisesti.
Riveri oli jälleen keskikokoinen ruutu mahdollistaen jonkun suoran, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut, kun omassa kädessä oli nutsit. Mietin, että vieläköhän iso blindi lyö jos tsekkaan. No, otetaan riskillä ja sieltähän se lyönti tuli, nopeasti ja epäröimättä. Hienoa hienoa, nyt potissa oli neljä pientä betsiä ja neljä isoa (jos koolaisin) betsiä, ihan siedettävästi kahden hengen pottiin. Hiukan pohdin tilannetta ja korotin tietysti. Tämä oli vastustajasta hiukan yllättävää mutta hän korotti edelleen. Loistavaa, hypin sisäisesti riemusta. Ulkoisesti näyttelin, etten pitänyt lyönnistä. Korotin edelleen ja hän korotti. Isot betsit lensivät pottiin vuorotellen. Viiden kuuden korotuksen jälkeen vastustajan stäkki näytti hupenevan vauhdikkaasti ja hän sanoi lähtevänsä, jos kaikki rahat menee. No, tämä ei tietenkään hidastanut minua, vaan korotin edelleen ja hän korotti myös! What, jos tahtoo säästää rahaa niin sitten voi vain koolata, fixedissä se on halpaa. No korottelimme siinä sitten aikamme kunnes vastustajan kaikki pelimerkit oli sisällä ja potissa oli jokseenkin 40 isoa betsiä (20 euroa). Näytin nutsivärin ja vastustaja heitti omat korttinsa muckiin. Sillä oli kuulemma nutsisuora. Ihmettelimme tapahtunutta hetken. Näyttelemiseni oli kuulemma tehnyt vaikutuksen eikä vastustaja ollut mitenkään osannut laittaa minua värille. No ei varmaan, kun kerran niin hanakasti korotteli. Sitten hän lähti pois ja jatkoimme peliä.
Enpä olisi koskaan uskonut, että fixedissä saa jonkun stäkin keskelle korottelemalla riverillä yhä uudelleen. Kaveri pelasi ensimmäisiä jakoja fixediä, mutta paljon vaarattomampaa se on kuin pot limit Omaha, jota pelasimme myös. Siinä samainen kaveri oli hävinnyt mulle hiukan aiemmin ensimmäisen puoliskon rahoistaan. Tosin jos mahdollista (vaikka eihän se tietysti ole), vielä huonommalla pelillä. Tervetuloa taas pelaamaan Jaska!
Näillä opeilla suunnistin sitten eilisillan mixed-peleihin ja valitsin fixedin useimmiten valintavuoron ollessa kohdallani. Huvittava käsi sattui kun meitä oli enää neljä pelaamassa. Olin pienessä blindissä ja sekä UTG että button kippasi. Käsikorteiksi paljastui A5 herttaa. Nostamisen arvoinen käsi tuolla paikalla, mutta limppasin vain mukaan ja iso blindi tsekkasi oman kätensä.
Floppi oli kolme herttaa, 4, 6 ja 9 muistaakseni. Olin flopannut nutsivärin ja nyt ongelmana oli saada siitä maksimaalisesti rahaa etupositiosta. Päätin tsekata. Onneksi, koska iso blindi löi. Esitin tuskastunutta, mutta hillitysti jottei menisi ylinäyttelemisen puolelle. Koolasin hitaasti. Turni oli joku keskikokoinen ruutu (7, 8 tai 10) ja tsekkasin mietteliään oloisena jälleen. Iso blindi löi innokkaasti, aivan loistavaa. Koolasin jälleen hitaasti ja hillityn tuskailevan oloisesti.
Riveri oli jälleen keskikokoinen ruutu mahdollistaen jonkun suoran, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut, kun omassa kädessä oli nutsit. Mietin, että vieläköhän iso blindi lyö jos tsekkaan. No, otetaan riskillä ja sieltähän se lyönti tuli, nopeasti ja epäröimättä. Hienoa hienoa, nyt potissa oli neljä pientä betsiä ja neljä isoa (jos koolaisin) betsiä, ihan siedettävästi kahden hengen pottiin. Hiukan pohdin tilannetta ja korotin tietysti. Tämä oli vastustajasta hiukan yllättävää mutta hän korotti edelleen. Loistavaa, hypin sisäisesti riemusta. Ulkoisesti näyttelin, etten pitänyt lyönnistä. Korotin edelleen ja hän korotti. Isot betsit lensivät pottiin vuorotellen. Viiden kuuden korotuksen jälkeen vastustajan stäkki näytti hupenevan vauhdikkaasti ja hän sanoi lähtevänsä, jos kaikki rahat menee. No, tämä ei tietenkään hidastanut minua, vaan korotin edelleen ja hän korotti myös! What, jos tahtoo säästää rahaa niin sitten voi vain koolata, fixedissä se on halpaa. No korottelimme siinä sitten aikamme kunnes vastustajan kaikki pelimerkit oli sisällä ja potissa oli jokseenkin 40 isoa betsiä (20 euroa). Näytin nutsivärin ja vastustaja heitti omat korttinsa muckiin. Sillä oli kuulemma nutsisuora. Ihmettelimme tapahtunutta hetken. Näyttelemiseni oli kuulemma tehnyt vaikutuksen eikä vastustaja ollut mitenkään osannut laittaa minua värille. No ei varmaan, kun kerran niin hanakasti korotteli. Sitten hän lähti pois ja jatkoimme peliä.
Enpä olisi koskaan uskonut, että fixedissä saa jonkun stäkin keskelle korottelemalla riverillä yhä uudelleen. Kaveri pelasi ensimmäisiä jakoja fixediä, mutta paljon vaarattomampaa se on kuin pot limit Omaha, jota pelasimme myös. Siinä samainen kaveri oli hävinnyt mulle hiukan aiemmin ensimmäisen puoliskon rahoistaan. Tosin jos mahdollista (vaikka eihän se tietysti ole), vielä huonommalla pelillä. Tervetuloa taas pelaamaan Jaska!
14.2.07
Triple Omaha
Kaksinpelit, kivi kengässä. Siinä minä olin, heads-upissa tough boysien Sarvea vastaan. Pelinä Sarven kehittämä vain Hup:iin soveltuva Triple Omaha, jossa kummallekin jaetaan 12 korttia, niistä muodostetaan kolme Omaha-kättä ja jaetaan kolme viiden kortin pöytää suoraan. Näihin kolmeen pöytään sitten asetellaan kolme kättä ja katsotaan kumpi voitti montakin kättä. Peliä pelataan pisteillä, yhdestä voitetusta kädestä yksi piste, kahdesta voitosta kolme ja kolmen pöydän sweeppauksesta viisi pistettä.
Kun kortteja jaetaan 12 kummallekin, niistä saa muodostettua yllättävän hyviä käsiä vaikka kortit ensikatsomalta näyttäisivät surkeilta. Hyviä rundowneja saa melkein aina, tuplasuittareita tulee helposti ja isoja pareja tulee paljon. Pöytään osuminen ei sitten olekaan niin helppoa. Käsien asettaminen tiettyä pöytää vastaan on mielenkiintoista, koska pöydässä on 15 korttia, omassa kädessä 12, joten pelaajalla on tiedossa yli puolet pakan korteista. Jos itsellä ei ole jotain nutsi väriä, on n. 50% todennäköisyys, että toisella on se.
Eri asia sitten on, kuinka hyvin peli sujui. Pelasimme parisen tuntia jonka aikana Sarvi sai kasattua itselleen n. 55 pistettä kun itse jäin 35 pisteeseen. Sweepit ovat inhottavia, erityisesti kun saa kasattua itselleen kolme tuplasuittaria, joissa vähintään yksi pari ja siihen yhdistetty run-down.
Muuten viime viikon pari pelipäivää tough boyseissa olivat hyvin erilaisia. Tiistaina peli kulki josta osoituksena buy-inin triplaaminen. Se tosin sisälsi pari under fullin kippaamista Omahassa, jotka ovat aina hyvin inhottavia. Lauantaina muutaman euron tappio taas tuli niin harmaalla pelillä, että ihmettyttää vieläkin.
Kun kortteja jaetaan 12 kummallekin, niistä saa muodostettua yllättävän hyviä käsiä vaikka kortit ensikatsomalta näyttäisivät surkeilta. Hyviä rundowneja saa melkein aina, tuplasuittareita tulee helposti ja isoja pareja tulee paljon. Pöytään osuminen ei sitten olekaan niin helppoa. Käsien asettaminen tiettyä pöytää vastaan on mielenkiintoista, koska pöydässä on 15 korttia, omassa kädessä 12, joten pelaajalla on tiedossa yli puolet pakan korteista. Jos itsellä ei ole jotain nutsi väriä, on n. 50% todennäköisyys, että toisella on se.
Eri asia sitten on, kuinka hyvin peli sujui. Pelasimme parisen tuntia jonka aikana Sarvi sai kasattua itselleen n. 55 pistettä kun itse jäin 35 pisteeseen. Sweepit ovat inhottavia, erityisesti kun saa kasattua itselleen kolme tuplasuittaria, joissa vähintään yksi pari ja siihen yhdistetty run-down.
Muuten viime viikon pari pelipäivää tough boyseissa olivat hyvin erilaisia. Tiistaina peli kulki josta osoituksena buy-inin triplaaminen. Se tosin sisälsi pari under fullin kippaamista Omahassa, jotka ovat aina hyvin inhottavia. Lauantaina muutaman euron tappio taas tuli niin harmaalla pelillä, että ihmettyttää vieläkin.
1.2.07
Katsaus tammikuun peleihin
Pelasin tammikuussa enemmän livepokeria kuin koskaan. Peli-iltoja kertyi 10, joista neljä viime viikolla. Illoista 7 oli voitollisia ja 3 tappiollisia. Voittoa kertyi 105 euroa. Kun pelitunteja oli noin 50, ei kahden euron tuntipalkalla vielä ryhdytä ammattilaiseksi. Oleellista kuitenkin on, että kokonaisuus jäi plussalle. Näin ei tule aina käymään ja tappiollisiakin kuukausia tulee väistämättä.
Vaikka harrastukset maksavat niin tässä harrastuksessa itse pelaaminen ei saisi olla tappiollista, koska pelaajan hyvyys mitataan rahassa. Vaikka kirjoihin, matkakustannuksiin ja safkaan menisikin enemmän kuin voittoina tulee, niin pelkkä tulos pöydästä pitää eritellä, jotta näkee, onko hyvä.
Pelasin viidessä eri ringissä. Kaikki tappiolliset illat (-14, -11 ja -1) tulivat samaisesta ns. tough boys (ryhmässä on myös naisia) porukassa. Jäin siitäkin porukasta kuitenkin voitolle 15 euroa, koska voitollisia iltoja kertyi kolme (+9, +13 ja +19). Muut porukat osoittautuivat varsin paistikkaiksi ja käärin neljästä illasta neljässä eri porukassa +35, +25, +20 ja +10 euroa.
Helmikuussa livepelejä tullee vähemmän, joten täytyy keskittyä nettipeleihin enemmän.
Vaikka harrastukset maksavat niin tässä harrastuksessa itse pelaaminen ei saisi olla tappiollista, koska pelaajan hyvyys mitataan rahassa. Vaikka kirjoihin, matkakustannuksiin ja safkaan menisikin enemmän kuin voittoina tulee, niin pelkkä tulos pöydästä pitää eritellä, jotta näkee, onko hyvä.
Pelasin viidessä eri ringissä. Kaikki tappiolliset illat (-14, -11 ja -1) tulivat samaisesta ns. tough boys (ryhmässä on myös naisia) porukassa. Jäin siitäkin porukasta kuitenkin voitolle 15 euroa, koska voitollisia iltoja kertyi kolme (+9, +13 ja +19). Muut porukat osoittautuivat varsin paistikkaiksi ja käärin neljästä illasta neljässä eri porukassa +35, +25, +20 ja +10 euroa.
Helmikuussa livepelejä tullee vähemmän, joten täytyy keskittyä nettipeleihin enemmän.
Yksi niistä illoista
Oli yksi niistä illoista jolloin tapahtuu paljon ja lopulta jää hiukan sekava olo, että meniköhän nämä asiat nyt kannaltani hyvin vai huonosti.
Aloitimme illan uudella tuttavuudella, NLHE-PLO -sittarilla, jossa peli vaihtui aina tason vaihtuessa. PLO:n luonteen vuoksi ensimmäiset neljä tasoa oli rebuy-aikaa, jokaiselle pelaajalle yksi mahdollinen rebuy, jos stäkki putoaa nollaan. Ensimmäisen kolmen käden aikana näimmekin sitten kaksi all-iniä ja sain tuplattua stäkkini KK:lla AK:ta vastaan. Viidestä pelaajasta kolme käytti rebuy-mahdollisuuden ja lopullinen palkintopotti oli 80 euroa. Peli oli reipasta ja lyhyet tasot takasivat paljon toimintaa. Kun kolme pelaajaa oli jäljellä teimme diilin ja jaoimme rahat stäkkien suhteessa ja sain 25 euroa.
Koska paikalla oli muitakin kuin pelkkää hold'emiä osaavia pelaajia, jatkoimme mixedillä. Jakaja valitsi pelin jota pelattiin kierros. Olin jotenkin unessa, sillä luin alkuvaiheessa boardin väärin ja muckasin showdownissa voittokäden noin 10 euron potista. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun luin boardin väärin livepelissä. Menin tuosta potista tilttiin ja pelasin myös loppuillan unessa. Sinänsä tekemäni päätökset olivat hyviä mutta tunteiden tasolla surffasin helvetin laava-aalloilla.
Yhdeksän maissa vasemmalle puolelleni tuli satunnaisesti pelaamassa käyvä kaveri, kutsuttakoon häntä vaikka Pete the Chopiksi, joka ei ole lukenut kirjoja tai pelannut muuta kuin hold'emiä. Opetimme hänelle badugin ja PLO:n.
Mikä osoittautui suureksi virheeksi.
Heti ensimmäisessä PLO-kädessään hän korotti UTG:stä, voitti potin ja keräsi koko illasta 42 euron voiton pelaten virheetöntä peliä. Loistava suoritus.
Kerran ajauduimme törmäyslinjalle. Olin CO ja Pete the Chop oli buttonilla. Illan isäntä oli SB ja flopilla oli mukana varmaan muitakin. Potti oli1,8 euroa kun floppi A78 (2 ristiä, 1 pata) napsahti. Illan isäntä korotti 1,4 euroa ja rupesin miettiään omaa kättäni: 4569, kaksi ristiä ja kaksi pataa. Monsteriveto. Pelkkiä suoraoutteja oli 16 (4x10, 3x9, 3x4, 3x5, 3x6), jos ne kaikki olisivat liveoutteja ja siihen päälle 9 väriouttia, jos kenelläkään ei ole parempaa vetoa väriin. Ongelmana vain oli, että kahta vastustajaa vastaan en voisi pelata kättä koska toisella saattaisi olla paremmat vedot sekä suoraan että väriin. Korotin potin ja vasemmalla ollut Pete the Chop korotti sitä vielä n. 5 eurolla. SB:ssä ollut isäntä foldasi ja minä korotin all-in. Potissa oli n. 40 euroa. Sovimme, että vedetään turn ja river kahteen kertaan.
Pete the Chop paljasti AJ88, keskisetti, ei värin vetoa. Kaikki outtini olivat liveoutteja, 25 outtia kahteen kertaan, helppoa rahaa. Olin 59-41 suosikki. Kunnes boardi pariutui kummallakin kerralla ja ensimmäisiä PLO-askeleita ottava ystäväni harjasi pöydän ja kaivoin taskusta lisää seteleitä.
Nyt olin ainakin tiltissä vaikka käsi meni osaltani täydellisesti turniin ja riveriin asti. Isäntä oli kipannut nutsi-värinvedon joka oli kannaltani onnekasta. Pelaisin samalla tavalla uudestaan.
Mutta tiltti uumoili takaraivossa.
Viimeistään silloin, kun kippasin kolmen hengen kädessä keskisetin 8 euron löyntiin ja kooliin kun potissa oli ennen vuoroani 36 euroa ja käsi voitettiin pienemmällä setillä olin totaalisen tiltissä. Pelasin käden oikeasti hyvin, ainakin oppikirjan mukaan. Pöydässä oli väri ja parikin erilaista suoraa sattumanvaraisilla korteilla eikä settini voinut enää olla hyvä. 8 euron kooli, vaikka potti olikin suhteellisen iso, ei vain tullut kysymykseen.
Keräsin lattialta itsetunnon rippeitä mutta ne ehtivät lennähtää parvekkeen ovesta ulos pakkaseen. Ei auttanut kuin jatkaa weak-pelaamista.
Ilta oli kääntymässä kotiinlähdön hetkelle kun sain PLO:ssa tripsit 667-flopista. Pöydässä oli myös värinveto ja olin tilteissäni varma, että olen jäljessä. En edes huomannut värinvetoa vaan suunnittelin koolailevani ja jos kädessäni oleva K, Q tai 9 ei osuisi, kippaavani viimeistään riverillä. Illan isäntä korotteli välimaaston korotuksia mikä oli mielestäni erinomaista. Olisin luultavasti kipannut potin lyöntiin, sen verran tiltti kutkutteli synapsejani. Turn toi ässän ja toivoni hiipui entisestään. Riverin kurko toi täyskäden (under full) ja pöytään värin. Vastustaja korotti muutamalla eurolla ja ajattelin, että käteni saattaa sittenkin olla paras ja pistin loputkin eurot pottiin. Vastustaja itki ja maksoi ja näytti värin. Lucky me. 34 euron potti. Olin silti vielä 16 euroa pakkasella eikä tiltti ollut helpottanut yhtään.
Tiltti oli paha, se oli todella paha ja olisin ollut valmis lapioimaan merkit keskelle hiukan heikommallakin vedolla.
Ehkäpä onnekseni en saanut siihen mahdollisuutta ja pari kättä myöhemmin poistuin kylmään yöhön ja ajoin halki lumisten teiden kotiin. Vuorokausi oli jo vaihtunut helmikuun puolelle.
Aloitimme illan uudella tuttavuudella, NLHE-PLO -sittarilla, jossa peli vaihtui aina tason vaihtuessa. PLO:n luonteen vuoksi ensimmäiset neljä tasoa oli rebuy-aikaa, jokaiselle pelaajalle yksi mahdollinen rebuy, jos stäkki putoaa nollaan. Ensimmäisen kolmen käden aikana näimmekin sitten kaksi all-iniä ja sain tuplattua stäkkini KK:lla AK:ta vastaan. Viidestä pelaajasta kolme käytti rebuy-mahdollisuuden ja lopullinen palkintopotti oli 80 euroa. Peli oli reipasta ja lyhyet tasot takasivat paljon toimintaa. Kun kolme pelaajaa oli jäljellä teimme diilin ja jaoimme rahat stäkkien suhteessa ja sain 25 euroa.
Koska paikalla oli muitakin kuin pelkkää hold'emiä osaavia pelaajia, jatkoimme mixedillä. Jakaja valitsi pelin jota pelattiin kierros. Olin jotenkin unessa, sillä luin alkuvaiheessa boardin väärin ja muckasin showdownissa voittokäden noin 10 euron potista. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun luin boardin väärin livepelissä. Menin tuosta potista tilttiin ja pelasin myös loppuillan unessa. Sinänsä tekemäni päätökset olivat hyviä mutta tunteiden tasolla surffasin helvetin laava-aalloilla.
Yhdeksän maissa vasemmalle puolelleni tuli satunnaisesti pelaamassa käyvä kaveri, kutsuttakoon häntä vaikka Pete the Chopiksi, joka ei ole lukenut kirjoja tai pelannut muuta kuin hold'emiä. Opetimme hänelle badugin ja PLO:n.
Mikä osoittautui suureksi virheeksi.
Heti ensimmäisessä PLO-kädessään hän korotti UTG:stä, voitti potin ja keräsi koko illasta 42 euron voiton pelaten virheetöntä peliä. Loistava suoritus.
Kerran ajauduimme törmäyslinjalle. Olin CO ja Pete the Chop oli buttonilla. Illan isäntä oli SB ja flopilla oli mukana varmaan muitakin. Potti oli1,8 euroa kun floppi A78 (2 ristiä, 1 pata) napsahti. Illan isäntä korotti 1,4 euroa ja rupesin miettiään omaa kättäni: 4569, kaksi ristiä ja kaksi pataa. Monsteriveto. Pelkkiä suoraoutteja oli 16 (4x10, 3x9, 3x4, 3x5, 3x6), jos ne kaikki olisivat liveoutteja ja siihen päälle 9 väriouttia, jos kenelläkään ei ole parempaa vetoa väriin. Ongelmana vain oli, että kahta vastustajaa vastaan en voisi pelata kättä koska toisella saattaisi olla paremmat vedot sekä suoraan että väriin. Korotin potin ja vasemmalla ollut Pete the Chop korotti sitä vielä n. 5 eurolla. SB:ssä ollut isäntä foldasi ja minä korotin all-in. Potissa oli n. 40 euroa. Sovimme, että vedetään turn ja river kahteen kertaan.
Pete the Chop paljasti AJ88, keskisetti, ei värin vetoa. Kaikki outtini olivat liveoutteja, 25 outtia kahteen kertaan, helppoa rahaa. Olin 59-41 suosikki. Kunnes boardi pariutui kummallakin kerralla ja ensimmäisiä PLO-askeleita ottava ystäväni harjasi pöydän ja kaivoin taskusta lisää seteleitä.
Nyt olin ainakin tiltissä vaikka käsi meni osaltani täydellisesti turniin ja riveriin asti. Isäntä oli kipannut nutsi-värinvedon joka oli kannaltani onnekasta. Pelaisin samalla tavalla uudestaan.
Mutta tiltti uumoili takaraivossa.
Viimeistään silloin, kun kippasin kolmen hengen kädessä keskisetin 8 euron löyntiin ja kooliin kun potissa oli ennen vuoroani 36 euroa ja käsi voitettiin pienemmällä setillä olin totaalisen tiltissä. Pelasin käden oikeasti hyvin, ainakin oppikirjan mukaan. Pöydässä oli väri ja parikin erilaista suoraa sattumanvaraisilla korteilla eikä settini voinut enää olla hyvä. 8 euron kooli, vaikka potti olikin suhteellisen iso, ei vain tullut kysymykseen.
Keräsin lattialta itsetunnon rippeitä mutta ne ehtivät lennähtää parvekkeen ovesta ulos pakkaseen. Ei auttanut kuin jatkaa weak-pelaamista.
Ilta oli kääntymässä kotiinlähdön hetkelle kun sain PLO:ssa tripsit 667-flopista. Pöydässä oli myös värinveto ja olin tilteissäni varma, että olen jäljessä. En edes huomannut värinvetoa vaan suunnittelin koolailevani ja jos kädessäni oleva K, Q tai 9 ei osuisi, kippaavani viimeistään riverillä. Illan isäntä korotteli välimaaston korotuksia mikä oli mielestäni erinomaista. Olisin luultavasti kipannut potin lyöntiin, sen verran tiltti kutkutteli synapsejani. Turn toi ässän ja toivoni hiipui entisestään. Riverin kurko toi täyskäden (under full) ja pöytään värin. Vastustaja korotti muutamalla eurolla ja ajattelin, että käteni saattaa sittenkin olla paras ja pistin loputkin eurot pottiin. Vastustaja itki ja maksoi ja näytti värin. Lucky me. 34 euron potti. Olin silti vielä 16 euroa pakkasella eikä tiltti ollut helpottanut yhtään.
Tiltti oli paha, se oli todella paha ja olisin ollut valmis lapioimaan merkit keskelle hiukan heikommallakin vedolla.
Ehkäpä onnekseni en saanut siihen mahdollisuutta ja pari kättä myöhemmin poistuin kylmään yöhön ja ajoin halki lumisten teiden kotiin. Vuorokausi oli jo vaihtunut helmikuun puolelle.
Uusia pelaajia
Siinä minä olin, pelaamassa sittaria porukassa josta vain yhdellä muulla oli kokemusta texas hold'emistä. Ja tuokin yksi oli liian kiireinen tekemään lämpimiä voileipiä, vaihtamaan musiikkia kahdesti yhden käden aikana ja esittelemään lapsuuden valokuviaan (!) kenkälaatikosta keskittyäkseen peliin. Tajusin, että tältä Daniel Negreanulta, Doyle Brunsonilta ja muilta pro-pelaajilta tuntuu kun he istuvat ison turnauksen ensimmäiseen pöytään ja huomaavat muiden pelaajien olevan Internet-karsintojen kautta tulleita live-pelien untuvikkoja.
Se oli sairasta. Katselin kuinka peliä tuntemattomat pelaajat tekivät pelottavia bluff-calleja, floppasivat melkein settejä ja pelasivat kuten kuka tahansa aloittelija. Pelasin äärimmäsen tiukkaa. Ensimmäisessä sittarissa pelasin kaksi kättä, ensimmäisessä katkaisin yhden pelaajan ja toisessa katkesin itse. Tuossa kädessä tuli taas ilmi se, että aloittelijoita ei vaan saa irti kädestä lyömällä. Turnilla pöydässä oli AKJ8 (A8 suited) ja kolme pelaajaa all-in. Mulla oli KJ, toisella pelaajalla myös KJ ja kolmannella koolaajalla 22. Kukaan ei ollut mitenkään shorttina tuossa vaiheessa ja rahat menivät keskelle vasta turnilla. River toi värin pöytään ja toinen KJ-kaveri vei potin värillä.
Ei jaksanut ymmärtää sitä kakkosparilla koolannutta kaveria. Mutta toisaalta, niiltähän ne rahat tulevat.
No, kaivoin taskusta lisää riidejä ja kahdessa seuraavassa sittarissa pelasin edelleen tiukkaa. Voitot tosin jäivät haaveeksi edelleen, mutta molemmista irtosi kakkossija eikä ilta jäänyt miinukselle. Myöhemmin ajattelin, että tuossa porukassa peleistä pitäisi voittaa 40%, olla rahoilla toiset 40% ja jäädä rahoilta ulos loput 20%. Selkeästi +EV jos vaan pää kestää sitä sähläystä.
LOL DONKAMENTS OMG!!1
Se oli sairasta. Katselin kuinka peliä tuntemattomat pelaajat tekivät pelottavia bluff-calleja, floppasivat melkein settejä ja pelasivat kuten kuka tahansa aloittelija. Pelasin äärimmäsen tiukkaa. Ensimmäisessä sittarissa pelasin kaksi kättä, ensimmäisessä katkaisin yhden pelaajan ja toisessa katkesin itse. Tuossa kädessä tuli taas ilmi se, että aloittelijoita ei vaan saa irti kädestä lyömällä. Turnilla pöydässä oli AKJ8 (A8 suited) ja kolme pelaajaa all-in. Mulla oli KJ, toisella pelaajalla myös KJ ja kolmannella koolaajalla 22. Kukaan ei ollut mitenkään shorttina tuossa vaiheessa ja rahat menivät keskelle vasta turnilla. River toi värin pöytään ja toinen KJ-kaveri vei potin värillä.
Ei jaksanut ymmärtää sitä kakkosparilla koolannutta kaveria. Mutta toisaalta, niiltähän ne rahat tulevat.
No, kaivoin taskusta lisää riidejä ja kahdessa seuraavassa sittarissa pelasin edelleen tiukkaa. Voitot tosin jäivät haaveeksi edelleen, mutta molemmista irtosi kakkossija eikä ilta jäänyt miinukselle. Myöhemmin ajattelin, että tuossa porukassa peleistä pitäisi voittaa 40%, olla rahoilla toiset 40% ja jäädä rahoilta ulos loput 20%. Selkeästi +EV jos vaan pää kestää sitä sähläystä.
LOL DONKAMENTS OMG!!1
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)