Lumiliigassa heikoilla hangilla

Ikään kuin pokeria ei olisi tarpeeksi, ilmestyi viikkokalenteriin uusi turnaus, lumiliiga maanantaille. 12 viikon kalenterissa on luvassa rebuy- ja freezeoutteja suunnilleen vuorotellen. Freezeoutit on 30+5 euroa (5 euroa finaalipottiin) ja rebuyt on 10+5 alkusisäänosto ja rebuyt aina kympin.

Lisämausteena turnaussarjan järjestäjä MPuzo on luvannut aina jokaisessa osakilpailussa jostakin pelaajasta bountyn. Tämän päänahan onnistuneesti metsästänyt pelaaja saa kipollisen viljajalosteita. Metsästettävä pelaaja on ennelta arvioiden vahvin ko. pelin pelaaja, joten turnauksissa on hiukan lisää jännitystä.

Ensimmäisenä vuorossa oli tutusti NLHE freezeoutti. Paikalle oli saapunut vain 8 pelaajaa, hiukan alle odotusten. Alkutasot meni melko rauhassa, tosin omalle kohdalle osui priimakäsiä, joten sain hiukan stäkkiä kerättyä.

UTG:ssa naulat, reissaan normisti 3xBB, Pekka reissaa, Niko maksaa ja mä re-reissaan reilusti. Pekka miettii ja kippaa. Niko miettii myös ja kippaa. No chippejä kuitenkin. Joskus myöhemmin kun Nikon stäkki on kuihtunut, saan taas naulat. Niko on vuorossa ensin ja reissaan hänen lyöntinsä päälle ja kasvoilleni leviää leveä hymy, kun Niko lyö kaikki sisään. Maksan tietysti ja Nikolla on jälleen jätkät.

Toisen pelaajan pudotan kun todellinen shortstack lyö oman reissuni päälle kaikki sisään. AK:lla helppo maksu ja vastustaja näyttää AJ:n. Pääsen tällä pudotuksella chip leadiin.

Kun neljä pelaaja jäljellä ja olemme rahabubblessa, UTG+1 Pekka korottaa normi reissun, olen isossa blindissä ja taskusta kurkistaa kurkot. No, korotan 1200:aan ja Pekka lyö kaikki sisään. Koolaan instana, Pekka kääntää naulat esiin ja putoan turnauksesta. Tai no, teknisesti stäkkiä jää vielä muutamaan blindiin, mutta kun seuraavassa kädessä on K9 lyön sillä loput keskelle ja putoan.

Tuossa KK vs. AA kädessä meni muutama asia pahasti pieleen. Ensinnäkin röhnötin pöydässä hyvässä fiiliksessä chip leadissa. Kun sitten katsoin korttejani Pekka otti riidin, että mulla on todella hyvä käsi. Ongelmana oli tietysti se, etten istunut kuten tavallisesti ja kurkot tulivat pahasti yllätyksenä. Kun reissasin 1200:aan, toivoin vain, että Pekka lyö lisää ja olin jo päättänyt pistää kaikki keskelle. En sen kummemmin pysähtynyt miettimään, paljonko Pekalla oli stäkkiä (yllättävän paljon, koska oli saanut isot tuplat vähän aikaisemmin), mitä hänellä mahdollisesti olisi, minkälainen riidi hänellä oli minusta jne. Tietysti kaiken tämän jälkeenkin olisin luultavasti maksanut, mutta olisin ainakin punninnut eri vaihtoehtoja.

Jäin siis neljänneksi ja putosin jälleen bubblessa. Suviliigassa tämä kohtalo tuli vähän liiankin tutuksi. Jotain täytyy keksiä.